Ihanasta Metsolan apilakankaasta ompelin tytölle kesämekon ottobre 3/2007 lehdessä olleella trikoomekon kaavalla. Tulikin oikein mukava. Tuo kangas on aivan ihanaa, ja pirteää!Mekon koko jo 116 cm, että eipä meillä enää kovin pientä pirpanaa ole, vaikka kuitekin niin pieni onkin. Ja kova laulamaan. Viikon olen kuunnellut istuva härkä, tapapuoli märkä laulua, sekä ulkona raikunut kovaa EN TAHDO UUTTA KAVERIAA! Risto Räppääjästä tuttua, siihen ne ei kyllästy koskaan... Yksi päivä tyttö lauleskeli kuka pelkää mustaa miestä (onkohan kyseinen leikki enää sallittua lasten hoito-/koulupaikoissa?), ja kysyi sitten minulta, että kuka se musta mies on. Enpä tuohon osannut vastata muuta kuin, että en oikein kyllä tiedä. Tyttö mietiskeli vielä perään, että onkohan se pappa.
Mattokin valmistui ja koirat sen pedikseen heti omi. Mukava loikoilla siinä pitkin pituutta. Meinasipa pienempi pilkku haastaa imurinkin taistoon, kun matosta pölyt imuroin. :) Melkoinen migreenimatto muuten, pitänee vaihtaa käytävän valaistus vähän pehmeämpään, jos tätä tuossa aikoo pitää....
Haikeina löin kangaspuut läjään. Aloitamme remontin minun vanhasta ompeluhuoneesta, mistä tulee samalla vanhempien makuuhuone. Isot puut sinne ei enää mahdukaan. Ei helpolla ihan peruspienetkään joten haaveilen nyt näistä. Nuo 80 cm mahtuisi juuri ja juuri. :)
Totaaliväsymyksen takia en ole juuri mitään saanut aikaseksi. Opinnäytetyö ja sen kanssa tulleet vastoinkäymiset on kyllä vienyt kaiken energian ja sen lisäksi vielä yöunet, joten jos aikaa on ollut sen on ennemmin käyttänyt lepäillen. Tarkoituksenani oli tosiaan tehdä opinnäytetyöksi iso juhlaliina ja sen päälle kaitaliina. Juhlaliina oli tarkoitus kutoa ATK-puissa, jotka sanoivat kuitenkin sopimuksen irti heti alkumetreillä, joten aikaa meni siihen, että odoteltiin uutta osaa puihin ja sitten vielä sen asennusta. Tämän jälkeen jännityksellä kokeiltiin, että mitä puut sanovat uudemman kerran minun valtavan tiheästä, ja suuren lankaluvun omaamasta loimesta. Mutta voi mikä onni olikaan, kun uudestaan ei ongelmia enää tullutkaan! Puiden korjausta odotellessa loin kuitenkin kaitaliinaloimen, ja aloitin liinan kutomisen. Loppujen lopuksi päätin, että kudon kaitaliinan valmiiksi, ja keskityn sen jälkeen suureen liinaan. Sama sille kerkeääkö se enää opinnäytetyön arviointiin, vai jääkö se sitten omaksi ylimääräiseksi työksi.
Kaitaliinan loimi on aivina 16/2 ja väreinä valkoinen sekä hopeanharmaa. Loimi on luotu neljältä päältä niin, että yksi lanka oli valkoinen ja loput kolme harmaita. Niisin langat satunnaisessa järjestyksessä ja loimesta tulikin oikein kiva. Kuteena on saman sävyinen harmaa kuin loimessa ja lanka on rohdin 8.
Liinaan pujottelen kiertopujotuksella lumisia puunoksia. Mielenkiintoista nähdä miltä työ näyttää kun sen puista saa pois. Tavoitteena olisi se ennen hiihtolomaa saada siihen kuntoon, että voin se loman ajaksi ottaa kotiin viimeisteltäväksi. :) Loman jälkeen olisi kaksi viikkoa aikaa keskittyä suureen liinaan, ennen kuin opinnäytetyön olisi oltava poissa puista.
Loimea, kiertopujotusta ja käpyjä
Jokin aika sitten neuloin tyttärelle kevääksi pipon. Ohje löytyi jostakin netin uumenista, mutta nyt se on jo hukkunut. :)Mutta tosi kiva ja helppo ohje, ja kuitenkin mukavaa vaihtelua perusjoustinneuleeseen.
Posti toi mukanaan viime viikolla kaksi aivan ihanaa kirjaa. Sukkakirja varsinkin täynnä monta ihanaa mallia. Varmasti pääsee useampikin puikoille. Tykkään muutenkin neuloa sukissa ennemmin tuollaista pintaneuletta, kuin ihan perussileää joka on välillä niin t-y-l-s-ä-ä ;)
Elämässämme tahahtuu pian eräs suuri asia, ja toteutamme yhden haaveistamme. Saamme ihan oman kodin!
Lisäilenpä linkin pipon ohjeeseen kun kaivoin sen netin uumenista. :) http://sheepytimeknits.com/knit/patterns.htm osoitteesta löytyy sivun alareunasta.
