lauantai 13. maaliskuuta 2010

Sehän on kohta kesä

Ihan tosi, 13 viikkoa kesälomaan, ja se on vähän se. :) Varsinkin kun tässä on tiedossa tasaisin välein vielä lomia. Pääsiäisen jälkeen vietän ansaitun loman, koska olen tehnyt työssäoppimispaikassa yleensä n. tunnin pidempää päivää, kuin mitä olisi pitänyt. Yhdeksässä viikossa kertyy ihan mukavasti vapaapäiviä. Toukokuun alussa on miehellä lähtö kertauksiin. Tarkoituksenani on anoa tämäkin viikko vapaaksi, koska bussilla kulkeminen ja lasten hoitoon kuskaaminen on mahdoton yhtälö. Ei haittaa, on ihana olla kotona. Vaikka välillä sitä oikeasti miettii, että mihin sitä on ruvennut, kun talossa asustaa tällä hetkellä 3 v. uhmis, joka loukkaantuu joka asiasta, 5 v. poika jonka elämä on ollut vaikeaa koko pienen ikänsä. Aurinkoisesta pikku pojasta on kasvanut melko haastava tapaus jolla on uskomaton taito ärsyttää sisaruksiaan sekä ihan mahdottoman lyhyt kärsivällisyys. Kohta 7 v. esikoinen on tehnyt tästä vuodesta melkoisen rankan ja haastavan. Ilmeisesti se, että esikoulussa on todella kiltti, huomaavainen ja kaikkien kanssa toimeentuleva purkautuu kotona niin, että välillä meillä vanhemmilla on pinna viritetty äärimmilleen. Ison pojan elkeet ovat tulleet taloon ja minun vihaamani sotaleikit, sekä annan sulle turpaan-uhkaukset. Huoh. Eikä äidillä ole illmeisesti minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, koska kyllähän tänne vielä neljäs mahtuisi...

Mutta siis ompelujen osalta on kesäkausi avattu. Tyttärelle ottobren teekannutunikan kaavalla tunika, mikä tosin on reilusti kavennettu, jonkin verran pidennetty ja tässä vielä hihat lyhennetty. Kangas on ihana, kesäinen ja niin raikas. Tunikan kaveriksi valmistui lyhyet housut resorilahkeilla ja -vyötäröllä. Aika kivat. Kaava on lyhennetty velourhousujen kaavasta millä olen tehnyt tytöllä pitkiä housuja.

Kiva setti, näitä voisi tehdä useammankin. =)



Maanantaina kävin penkomassa eurokankaan laatikoita. Ei löytynyt mitään. Harmi, kun ei kivoja joustofroteevärejä ole siellä ollut enää aikoihin. Kaipaisin poikien kesähousujen kunnon turkoosia.

Kävin myös pyörähtämässä Lasten Metsolan kangasosastolla. Mukaan lähti pilvitrikoita ja velouria. Ne on ihania. =)

2 kommenttia:

  1. vai että ei mammalla ole itsesuojeluvaistoa ja neljäskin vielä mahtuisi taloon.. jos teille joskus neljäs tulee, niin hatun nosto ja aplodit sulle!!!! nimittäin mun pää ei varmaanb kestäis neljättä, niin ihania kuin lapset onkin, niin silti. kiitän kyllä luojaa jos meidän muksut selviää hengissä aikuiseksi. on kyllä niin ollut monesti vähältäpiti tilanteita. aina saa olla sydän kurkussa nuiden kanssa. mutta sellaista se on. :)

    VastaaPoista
  2. :D Meillä nuo ei onneksi ole mitenkään onnettomuusalttiita, vaikka villejä ja kovaäänisiä ovatkin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Vierailethan toistekin! :)