24-25/2015

Selätin vetoketjunompelupelkoni ja ompelin uusimmasta Ottobre lehdestä pojalle Keep warm-liivin. Onnistui yli odotusten ja vaikka suosinkin useinmiten helppoja ja nopeita ompeluita ilman mitään ylimääräisiä (vain siksi koska kärsivällisyyteni ei riitä niihin... ;) ) oli tämän liivin ompelu hauskaa.

Muutama pikku juttu on mitä olisi kunnollisella suunnittelulla voinut parantaa, mutta muuten voin melkein paukutella henkseleita ja olla itsestäni ylpeä.

Liivin päällikangas on joustocollegea jota löysin sattumalta Oulun löytöpalasta. Onneksi en kerennyt tilata tätä minulle uutta kangalaatua, koska säästinhän nyt postikulut ja sen lisäksi kangas oli löytöpalassa mielestäni hyvinkin edullista. Joustocollege on muuten materiaalina aivan loistava. Tulen varmasti jatkossakin ompelemaan siitä.

Vuori liivissa on joustofroteeta, mikä on marinoitunut vähintäänkin ikuisuuden kangaskaappini kätköissä. Ostin sen joskus kangashulluuksissani, mutta ikinä se ei tuntunut sitten kuitenkaan siltä väriltä, että siitä olisi jotakin voinut ommella. :)

Liivin taustalle kirjoin tekstin ompelukoneella.

Kyllä, joskus piti välttämättä saada kirjova ompelukone... :D

Olen päättänyt käyttää myös kirjontaominaisuutta jatkossa hiukan useammin kuin noin neljän vuoden välein...

Ja ksoka sadepäiviä on riittänyt ja jostain syystä aina sadepäivinä tekee mieli kaivaa kutimet esiin, valmistui yhdet sukat.
Näitä voisi sanoa värioksennuksiksi, sillä nämä ovat syntyneet kahdesta langasta jotka kaivoin lankakorini pohjilta. Ne langat ovat yksinään sellaisia, että en niistä olisi varmaan ikinä mitään tehnyt, mutta nyt facebookin villasukkaryhmässä on vallalla mahdoton räsymattosukkabuumi.

Sieltä se ajatus sitten näihinkin lähti.

Sukissa kokeilin uudenlaista kantapäätä. Ohjeet löytää googlesta sädekavennuskantapää haulla.

Helppo, mutta omalla tavallaan tuo uuden ilmeen perusraitasukkaan. :)

Onneksi aurinkokin on välillä paistanut ja ollaan saatu nauttia oikein kissanpäivistä. Tällaisena kesänä niitä päiviä kyllä arvostaa.

Koska sisälläni on tänä kesänä herännyt jonkinlainen puutarhuri, ja huomaan selaavani netissä yhä useammin erilaisia puutarhasivuja, on laitettava tähän perään kuva yhdestä ehkä mielestäni kauneimmasta ruususta.

Ruusu on torniolaaksonruusu ja sen tuoksu on jotakin aivan ihanaa.