Koska Haloo Helsingin Ellilläkin oli....
Siinäpä syy miksi meidän piti tytön kanssa saada tätä ihanaa keltaista kangasta.
Kaava on satunnaisesta ottobresta perhoshihoilla oleva paita. Mukavan helppo ommeltava, kun ei tarvitse erikseen hihoja kiinnitellä. :)
Itselle ompelin uusimmasta naisten Ottobresta paidan satulahihoilla.
Harmittavaksi nämä hihat ei kyllä minulle istu kunnolla.... Kangas sen sijaan on yksi suosikeistani. :)
Koot oli muuten tämän paidan kaavassa todella reiluja.
Selätin vetoketjunompelupelkoni ja ompelin uusimmasta Ottobre lehdestä pojalle Keep warm-liivin. Onnistui yli odotusten ja vaikka suosinkin useinmiten helppoja ja nopeita ompeluita ilman mitään ylimääräisiä (vain siksi koska kärsivällisyyteni ei riitä niihin... ;) ) oli tämän liivin ompelu hauskaa.
Muutama pikku juttu on mitä olisi kunnollisella suunnittelulla voinut parantaa, mutta muuten voin melkein paukutella henkseleita ja olla itsestäni ylpeä.
Liivin päällikangas on joustocollegea jota löysin sattumalta Oulun löytöpalasta. Onneksi en kerennyt tilata tätä minulle uutta kangalaatua, koska säästinhän nyt postikulut ja sen lisäksi kangas oli löytöpalassa mielestäni hyvinkin edullista. Joustocollege on muuten materiaalina aivan loistava. Tulen varmasti jatkossakin ompelemaan siitä.
Vuori liivissa on joustofroteeta, mikä on marinoitunut vähintäänkin ikuisuuden kangaskaappini kätköissä. Ostin sen joskus kangashulluuksissani, mutta ikinä se ei tuntunut sitten kuitenkaan siltä väriltä, että siitä olisi jotakin voinut ommella. :)
Liivin taustalle kirjoin tekstin ompelukoneella.
Kyllä, joskus piti välttämättä saada kirjova ompelukone... :D
Olen päättänyt käyttää myös kirjontaominaisuutta jatkossa hiukan useammin kuin noin neljän vuoden välein...
Ja ksoka sadepäiviä on riittänyt ja jostain syystä aina sadepäivinä tekee mieli kaivaa kutimet esiin, valmistui yhdet sukat.
Näitä voisi sanoa värioksennuksiksi, sillä nämä ovat syntyneet kahdesta langasta jotka kaivoin lankakorini pohjilta. Ne langat ovat yksinään sellaisia, että en niistä olisi varmaan ikinä mitään tehnyt, mutta nyt facebookin villasukkaryhmässä on vallalla mahdoton räsymattosukkabuumi.
Sieltä se ajatus sitten näihinkin lähti.
Sukissa kokeilin uudenlaista kantapäätä. Ohjeet löytää googlesta sädekavennuskantapää haulla.
Helppo, mutta omalla tavallaan tuo uuden ilmeen perusraitasukkaan. :)
Onneksi aurinkokin on välillä paistanut ja ollaan saatu nauttia oikein kissanpäivistä. Tällaisena kesänä niitä päiviä kyllä arvostaa.
Koska sisälläni on tänä kesänä herännyt jonkinlainen puutarhuri, ja huomaan selaavani netissä yhä useammin erilaisia puutarhasivuja, on laitettava tähän perään kuva yhdestä ehkä mielestäni kauneimmasta ruususta.
Ruusu on torniolaaksonruusu ja sen tuoksu on jotakin aivan ihanaa.
Yksi kesän projekteistä oli tänä vuonna saada pihaa hiukan siistimpään kuntoon. Koska viime vuodet on enemmän ja vähemmän mennyt ajan ja rahan puitteissa sisätiloissa on piha-alue ollut oikeasti aika kamalassa kunnossa. Tänä vuonna on sentään nurmikonleikkuun lisäksi saatu tehtyä pari kukkapenkkiä ja sitten tämä hirveän suuri urakka.
Pihasaunamme on maalattu Uulan petrooliöljymaalilla ja sävy on savi.
Alunperinhän me olimme varmoja, että väri tulee olemaan vaaleanharmaa, Uulan perinnevärikartassa oleva naava. Onneksi ostimme kokeilupurkit näistä sävyistä, koska totesimme, että kyllä meidän pihapiiriin vaan paremmin istuu tämä tummempi sävy.
Harmaan värin valinta on oikeastaan aika hankalaa. Meilläkin ehdoton oli, että sävy ei saa näyttää siniseltä. Googlettelun avulla tähänkin ongelmaan löytyy monia ratkaisuja, onneksi. :)
Me olemme tykästyneet Uulan maaleihin ja niitä on käytetty myös talon sisäpuolella. Mukavan helppoja maalata ja lähes hajuttomia joka mahdollistaa sisätiloissa olon myös maalauksen aikana.
Pihasaunamme ottaa osaa Uulan kilpailuun. LINKISTÄ pääset äänestämään suosikkiasi. :)
Terassi on öljytty kelonharmaalla terassiöljyllä. Tykkään kyllä todella paljon. :)
Vielä on urakkaa pihalla, mutta kyllä on voittajafiilis tältä kesältä. :D
Maton virkkauksesta olen haaveillut kauan. Nyt kun vihdoin ja viimein päätimme ryhtyä leikkimökin sisustamisprojektiin, koska lapset toivoivat sinne lukusoppea, päätin ottaa ja virkata sinne maton. Kunhan sisustusprojekti saadaan loppuun niin sovimme, että mökkiin ei sen jälkeen enää kengät jalassa mennä ja silloin tämä matto pääsee sinne lattiaan. Tästä tuli kuulemma hieno lasten sanojen mukaan. Itseä muutama asia häiritsee, mutta pidetään tätä harjoituskappaleena. :)
Kuteena trikookude ja koukku kokoa 10.
Kudetta meni pikkasen reilu 3 kpl 800 g:n kerää.
Ja sitten villasukkia. Ilman niitä ei tänä kesänä juuri ole tarennutkaan ja mikä onkaan mukavampaa kuin istua sadepäivänä sohvan nurkassa kutimet kädessä.
Molemmissa lankana seiskaveikka.
Niin on äidin tyttö hän joka kangaskaupassa valkkaa itselleen mieluisan kankaan ja ilmoittaa haluanvansa siitä puseron.
Kangas ostettiin ja se kerkesi marinoitua hetken jos toisenkin kangaskaapin hyllyllä. Ei huutanut ompeluprojektiksi, liekö syynä väri. Sininen ei kuulu suosikkeihini sitten kyllä yhtään.
Tuli kesä, kyllä joku päivä paistoi aurinko, ja silloin teki mieli ommella jotakin kesäistä.
Keskustelut käyntiin. Eikö tämä kangas olisikin aivan ihana mekkona. Tytär antoi suostumuksensa...
Kaava muokattu ottobresta löydetystä holkkihihaisen paidan kaavasta. Kokoa 140 cm, pituutta koon 146 cm edestä.
Vaikka ei tullut puseroa niin mieluinen siitä tulikin. Piti jo pyytää pistämään välillä pyykkiinkin. Ei se meillä täällä maalla ole niin justiinsa. Samoilla vaatteilla tallissa ja kotona. Sitten ku lähdetään kirkolle niin pidetään huolta, että ei haista lannalle. ;)
Olen muuten ihastunut kanttaamaan trikoovaatteet samalla kankaalla. Tulee niin siistiä ja jotenkin kevyemmän näköistä kuin resorilla. :)
Siivouksen ei tarvitse olla tylsää... Jos siihen jollakin pystyy vaikuttamaan niin ainakin kivoilla siivousvälineillä. :)
Meillä on ollut lähes 10 vuotta käytössä "kestotalouspaperit" ja itse ommellut keittiöluudut. Niiden imukyky ja sitä mukaa puhdistukyky vain paranee pesujen myötä. Valitettavasti vain se 10 pitkää työvuotta näkyy myös ulkonäössä.
Yksi ilta se sitten iski. Muistin, että laatikossa on tätä ihanaa Metsolan maatuskajoustofroteeta sekä vuosia sitten hamstrattu hamppujoustofrotee palanen, joka oli alkujaankin ihan näitä luutuja varten hankittu. Ei muuta kuin sakset viuhumaan ja saumuri surisemaan. Nyt on ehkä pikkiriikkisen kivempi pyyhkiä niitä keittiön tasoja.
Onnistuisikohan tilkkulaatikon tuhoaminen kestotalouspapereiksi tänä kesänä? :)
Pipoja ja ruusukkeita on syntynyt, ja vielä ihan tarpeeseen. Kelit on lämmennyt niin, että lähes kaikki talvivaatteet on pesty kesäteloille. Ihanaa! Tässä talossa kesää onkin odotettu jo pitkään, ehkä tammikuusta asti. :) Ihana saada jättää hyvästi koleille ilmoille, en malta odottaa, että tarkenee kävellä avojaloin nurmikkoa pitkin terassille aamukahville.
Tänä kesänä onkin puuhaa pihalla niin, että sisähommat ja remontit saa jäädä odottelemaan liikenevää aikaa. Pihaprojekteja tulee varmasti täälläkin vilahtamaan, sen verran suuria muutoksia on pihapiiriin tulossa. :)
Mutta ensimmäisenä pipo minulle, tämä on oikeastaan ihanan tyttären herkullisen musta-valko-pinkin pipon seuraaja. Oli vaan pakko saada itsellekin ruusuketta. :)
Tämä pipo oli ensimmäinen ruusukekokeilu. Tässä värit on jotain niin herkullista, että ei voisi herkullisemmaksi muuttua. :)
Koska poika ei halunnut pipoonsa jostakin syystä ruusuketta piti hänen pipoon keksi jotakin muuta. Eläinrakkaalle pojalle tassun jäljet on oikein osuva kuvio sen lisäksi, että tämä kuvio oli suhteellisen helppo ja nopea leikata Hotfix-kalvosta. Voin muuten edelleenkin suositella niitä kaikille. Mukavaa pientä piristystä vaatteisiin helposti. :)
Itselleni on syntynyt jo jokin aika sitten hihaton tunikamittainen paita. Tästä tulee mieleen sitruunalaku, ja musta resori sopi mielestäni tähän ihanaan kankaaseen kuin nenä päähän.
Viimeisenä tyttärelle shortsit. Mitä tehdään kun elämäntaparemontin myötä ensimmäiset tavoitehousut tuli sopiviksi, ja jäi isoksi. Ajatuksena tehdä laukku, mutta yksi ilta syntyikin idea shortseista missä on hyödynnetty valmiiksi vetoketjuhalkio.
Mielessä oli pikaompelus, mutta todellisuudessa näihin meni aikaa n. 6 tuntia, joiden aikana kerkesin vuodattaa verta, hikeä ja lähes kyyneleitäkin. Ompelukoneesta katkesi neula kolme kertaa ja muutaman kerran pöksyt oli jo viittä vaille roskapöntössä. Jostakin syystä en onneksi luovuttanut, lopputulos ei ole täydellinen, mutta siinä se nyt on muisto -25 kilosta. :D
%5B1%5D.jpg)
